Kuorolaulajan syksy on startannut vauhdilla. Espoon Laululla on takana onnistunut kevätkausi, ja nyt aloitetaan vähittäinen valmistautuminen vuoden 2016 juhlintaan: vuonna 1986 perustetulle kuorollemme tulee täyteen 30 toimintavuotta.

Säännölliset keskiviikkoharjoitukset Olarin koululla ovat alkaneet pari viikkoa sitten, ja vähitellen järjestäytyminen alkaa sujua. Olihan meillä varaslähtö syyskauteen jo elokuun alkupuolella, kun kokoonnuimme ensin kertaamaan ohjelmistoa Art Goes Kapakka – Kuorojen Kierrosta varten ja sitten osallistuimme tuohon tapahtumaan, joka avasi Helsingin Juhlaviikot.

Viikoittaiset harjoitukset ovat monille kuorolaisille henkireikä, joka mukavasti katkaisee arjen aherruksen. Harjoitusten jälkeen olo on useimmiten seesteinen ja mieli hyvä. Kuorokavereiden kanssa tietysti lauletaan – mutta myös parannetaan maailmaa, viihdytään yhdessä.

Kuorolaulun hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta on olemassa tutkimustietoakin: THL:n mukaan kotimaisissa ja ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu, että kuorossa laulaminen vähentää jännitystiloja ja poistaa stressiä. Lisäksi kuorolaiset ovat tyytyväisempiä yleiseen elämänlaatuunsa ja terveydentilaansa kuin koko väestö keskimäärin. Myös esiintymisjännityksestä kärsivät hyötyvät kuoroharrastuksesta.

Tyytyväisyyttä lisää se, kun harrastuksen kautta tulee onnistumisia, esimerkiksi kun rytmi ja harmonia osuu kohdalleen ja kun yleisö elää mukana. Laulun ilo tarttuu, ja laulun kautta muutkin tunteet vapautuvat. Tästä saatiin taas konkreettista kokemusta mainitulla Kuorojen Kierroksella. Tuon lämpimän torstai-illan aluksi Espoon Laulu oli osana yli kahden tuhannen laulajan joukkoa Senaatintorilla. Kun yhteiskonsertin lopussa Chydeniuksen Kalliolle, kukkulalle -lauluun yhtyi myös monituhatpäinen yleisö, laulun voima todella tuntui luissa ja ytimissä. Myöhemmin illalla laulu raikui puistoissa ja kapakoissa, kun kuorot lähtivät kierrokselle.

Espoon Laulun kevätkausi huipentui onnistuneeseen Tampereen-matkaan. Osallistuimme kesäkuussa Tampereen Sävelen kuorokatselmukseen ja saimme sieltä hopealeiman! Katselmusohjelmana oli kolmen suomalaisen laulun (Sibelius, Malmstén, Alatalo) kokonaisuus, jonka teemana oli työ, työttömyys, tulevaisuus ja toivo. Hopeasarjaan pääsy oli upea saavutus erityisesti siksi, että kuoron kokoonpanoon oli katselmusta edeltävän vuoden aikana tullut suuria muutoksia.

Myös johtajamme Kati oli tyytyväinen katselmuksen tulokseen. Kati pyrkii panostamaan ilmaisuun ja läsnäoloon, ja saadun palautteen perusteella tämä olikin välittynyt katselmuksen tuomaristolle ja yleisölle. Rivikuorolainen allekirjoittaa Katin sanat: ”Mielestäni kuulijaa koskettaa se, että se mitä tehdään, tehdään täysillä, rohkeasti pelkäämättä ja varomatta virheitä.”

Tätä täysillä tekemistä jatkamme nyt syksyllä. Hopealeima on hyvä välisaavutus, mutta kehittämistä riittää. Kuoromme onkin tavoitteellinen (vaan ei tiukkapipoinen) ja kunnianhimoinen, mutta ei hienosteleva. Juhlavuodeksi valmistetaan suomalainen ohjelma, jolla haluamme jakaa laulun iloa ja voimaa yleisölle.

Mahtavaan porukkaamme sopisi vielä mukaan miesääniä. Pyydänkin sinua, blogin lukija, harkitsemaan asiaa itse (jos olet tenori tai basso) tai välittämään tämän tiedon tuntemillesi laulumiehille. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä ja tulla kokeilemaan! Ehkä musiikillinen kotisi löytyisi juuri Espoon Laulusta! Harjoitukset ovat siis joka keskiviikko klo 18 alkaen Olarin koululla.

info@espoonlaulu.fi

Taltiointi Tampereen Sävelen esityksestä: https://www.youtube.com/watch?v=cJL7e6jlBPo

Onpa ollut vauhdikas kuorovuosi, suorastaan ikimuistoinen! Kuorolaisen kokemus- ja elämysreppu on täyttynyt äärimmilleen; laulajan lähimmäisille jatkuva hehkutus lienee ollut välillä rasittavaa…

Tässäpä lyhyesti menneen vuoden tärkeimmät tapahtumat:

Syksyn 2013 viimeisten Elsan elämä -esitysten jälkeen aloitettiin Aino Virénin kanssa reippaasti joulukonsertin harjoittelu. Konsertti pidettiin yhdessä Liisa Lippaan johtaman PPO Windbandin kanssa, joten volyymia riitti tavallistakin enemmän. Kuoroa aluksi epäilytti, kuuluuko laulusta mitään mahtavien puhallinsoundien takaa, mutta huoli oli ilmeisen turha: konsertista tuli onnistunut. Ennen joulua kuoro käväisi vielä Turussa Lapsen tähden -hyväntekeväisyyskonsertissa.

Kevätkausi sujui rauhallisemmissa merkeissä – rakkausaiheista kevätkonserttia valmistellen ja elokuun lopun Pepe & Saimaa –levynjulkistuskonsertista haaveillen – kunnes selvisi, että Espoon Laulu on kutsuttu mukaan myös Pepe Willbergin ja Saimaan Ruisrockin-keikalle heti heinäkuun alussa. Onneksi levy julkaistiin toukokuussa; siitä oli paljon apua stemmojen harjoittelussa.

Niinpä loppukevät ja alkukesä kului taustalaulujen harjoittelussa. Konserteissa esitettiin uuden levyn kappaleiden ohella myös vanhoja hittejä, joten opeteltavaa riitti. Harjoituksia vetivät Ainon lisäksi säveltäjä-tuottaja Matti Mikkola ja orkesterinjohtaja-sovittaja Tommi Suutarinen. Lavalle tarvittiin kuoron perusvahvuutta suurempi joukko laulajia, joita Aino onnistuikin haalimaan kiitettävästi soundia tukevoittamaan.

Jännitys oli korkeimmillaan ennen Helsingin Circus-yökerhossa pidettyä Ruisrock-kenraaliharjoitusta. Mukana oli kymmeniä muusikkoja: kuoron lisäksi monimiehinen Saimaa-bändi, Lumos-jousiorkesteri ja Kaartin soittokunnan puhallinryhmä – ja tietysti itse maestro Willberg. Tulisikohan tästä mitään, osaisimmekohan käyttää mikrofoneja, osuisivatkohan aloitukset kohdalleen? Alkuhässäköiden jälkeen saimme kuitenkin itseluottamusta: hei, tämähän kuulostaa hienolta! Lisäksi bändin työskentelyä oli ilo seurata lähietäisyydeltä.

Lauantaina 5.7. lähdettiin sitten Tapiolan kulttuurikeskuksen edestä bussilla kohti Turkua ja Ruissaloa. Perille saavuttiin illansuussa, vastassa upea kesäilta, iloista festarikansaa, mahtava Rantalava laivaväylän kupeessa (meitä ennen esiintyi Popeda) ja ennenkokematon bäkkäritunnelma lavan takana. Kun sitten h-hetki koitti ja astuimme lavalle, piti haukkoa henkeä: valtava hiekkakenttä mustanaan yleisöä, jonka innokas myönteisyys näkyi, kuului ja tuntui. Koko keikan ajan kentälle valui lisää väkeä, joka eli mukana täysin sydämin. Konsertti myös televisioitiin, joten pääsimme itse arvioimaan suoritusta jälkikäteen. Eipä tarvinnut hävetä!

Ennen Helsingin juhlaviikkojen Huvilateltan-keikkaa tuli uutinen, että Pepe & Saimaa -levyä on myyty kultalevyn verran eli 10 000 kpl. Näin konsertista tuli samalla sekä levynjulkaisu- että kultalevykeikka. Jos mahdollista, tuo esiintyminen oli vielä suurempi elämys kuin Ruisrockissa. Kuulijoita oli toki vähemmän – tosin niin paljon kuin telttaan suinkin mahtui – mutta tunnelma oli täysin ainutlaatuinen. Yleisö kunnioitti Pepe Willbergin upeaa uraa, lopussa seisten, kun Pepelle luovutettiin miehen uran ensimmäinen kultalevy. Onnistuneen konsertin jälkeen kuoro lähti nopeasti pois – tietämättä, että myös Espoon Laululle olisi ollut luvassa kultalevy. Kultalevy saatiin onneksi myöhemmin ja sitä juhlittiin asianmukaisesti.

Mutta eipä tässä vielä kyllin: kesällä kuoro sai kutsun osallistua tekeillä olevaan kotimaiseen elokuvaan, joka tulee ensi-iltaan vuonna 2015. Syyskuussa joukko kuorolaisia oli mukana kuvauksissa sekä Helsingissä että toisella paikkakunnalla. Tämä oli jälleen aivan uusi, ihmeellinen ja hauska kokemus. Odotamme jännityksellä, millainen lopputulos filmillä sitten näkyy (ja kuuluu)…

Ja sokerina pohjalla: lokakuussa Espoon Laulu sai uuden johtajan, musiikin maisteri Kati Sannelvuon, jonka innostus ja taito lupaavat kuorolle valoisaa tulevaisuutta. Tästä on hyvä jatkaa!

Kyllä oli selvästi ilmassa kevättä, iloa ja rakkauttakin, kun Espoon Laulu sai vieraakseen lahtelaisen Swing It! viihdekuoron yhteiskonserttiin Espoon Sellosalin lämpiöön. Vaikka päivä oli epäkiitollisesti helatorstain jälkeinen perjantai – mökkien, veneiden ja puutarhapalstojen kesäkuntoon laittamisen teemaviikonloppu, kertyi yleisöä paikalle koko salillinen. Kiitos kaikille paikalle saapuneille!

Osa Espoon Laulun ohjelmistosta oli viime vuoden Hector-esityksistä ja levyltä, osa tämän kevään dramatisoidusta Elsan elämä -kuoroteoksesta, jossa suomalaisin sävelin seurataan Elsan elämää vastaitsenäistyneestä Suomessa aina tämän päivän jälkeläisiin asti. Hetken tie on kevyt, Kaksoiselämää, Rafaelin enkeli, Meni hermot… Ennen väliaikaa lavalle nousivat myös lahtelaiset, ja yhdessä Swing It!:in kanssa lauloimme Juice Leskisen ”Laulun” (Tein lasinkuultavan laulun).

Kahvin ja virvokkeiden jälkeen lavalle nousi Swing It! – ja voi sitä iloa! Reino Helismaan 100-vuotisjuhlan kunniaksi koottu ohjelmisto oli niin hienosti sovitettu ja esitetty, että olisi taatusti Repe itsekin halunnut nähdä nämä tulkinnat. ”Onni jonka annoin pois” liikutti sydänjuuria myöten, ja linja-autossa oli totta vie tunnelmaa. Koreografia oli sekä hauska että toimiva ja teki tutusta laulusta pienen näytelmän, joka vei menneiden aikojen matkustamisen tunnelmiin. Reissu jatkui kiskoille ”Lentävän Kalakukon” kyydissä ja jatkui monilla hienoilla ikivihreillä.

Yhdessä siirryttiin vielä kansainvälisiin tunnelmiin. Maailman valot syttyivät, ja aplodien jälkeen Eeva innosti vielä meidät kaikki afrikkalaistunnelmiin ”Helele Maman” sävelin.

Kiitos yleisö, kiitos loistava Swing It!, kiitos molemmat kuoronjohtajat – ja ihanaa kesää kaikille!

Espoon laulu lähti Espanjaan, ja reissussa riitti iloa, naurua, laulua ja vauhdikkaita käänteitä. Menolento oli myöhässä, ja suden tunteina Malagaan saavuttaessa hiljaisella kentällä ei ollut tilattua bussia. Mutta tämäkös meitä masensi. Kuoro takseihin ja sievänä jonona hotelliin.

Aamun valjettua tankkasimme aamiaisen ja lähdimme tutustumaan Funegirolaan Pakkasen ja lumen keskeltä lähteneistä tuntui ihanalta kävellä aurinkoisella rannalla. Paitahihasillaan tarkeni, vaikkei kevät vielä sikäläisittäin ollut kovin pitkällä.

Puolen päivän jälkeen pakkauduimme paikallisjunaan määränpäänä Radio Finlandia. Eeva aloitti äänen avauksen jo junassa, ja muiden matkustajien iloksi päristimme, suristimme, teimme ”naamat” ja skaalat ja lopuksi kajautimme Emman. Väliaikaisen tahdissa marssimmekin lopulta laulaen ulos junasta.

Radiossa vastaanotto oli lämmin. Aurinkoisella pihalla treenattiin esitettävät laulut ja nautiskeltiin. Eevaa, Joukoa ja näyttelijöitä haastateltiin, ja lisäksi kuoro laulaisi pari laulua Elsan ohjelmistosta. Vähän ennen nauhoitusta Esteri aukaisi taivaalliset hanansa, ja lopulta kuoro lauloi tiiviinä muodostelmana talon parvekkeiden alla, Eeva johti sateenvarjon alla ja äänittäjän upeat korkokengät uhkasivat upota syvälle nurmikkoon, kun hän piteli mikkiä.

Itse h-hetki – tai toinen niistä – oli illalla. Hyvissä ajoin ennen esitystä vedettiin Hotelli Alay’n juhlasalissa täysi läpimeno. Uskomaton tehotiimi Jouko, Kari S., Tytti, Eeva, Janne, Airi, Kari N., Tuula ja Auli olivat harjoitelleet, rakentaneet puitteet ja testanneet tekniikkaa koko sen ajan, jonka muu jengi oli käyttänyt rentoutumiseen.

Paikalle tuli oikein mukavasti yleisöä. Esityksen avaus Laulu on iloni ja työni maistui jotenkin erityisen ihanalta, kun lauloimme sen kahta puolen suomalaista yleisöä Espanjassa. Elsa syntyi, kätilö auttoi ja taas mentiin. Kuoron noustua lavalle Römperin tanssit viritti tunnelman, ja jälleen kerran Elsan, Matin ja ”tämän toisen” tarina vei kuorolaisenkin mennessään. Hassua, miten täysillä joka kerran myötäelää koko tarinan kaikkine käänteineen: suruviestin rintamalta, ahkeran emännän arjen, täyttymättömät haaveet ja ne monet täyttyneetkin. Lopulta kun kuitenkin yhdessä eletään elämän ehtoota. ”Niinhän se sovittiin, että kun toinen menee ensin, niin toinen tulee sitten heti perässä.” Yli sukupolvien ulottuva Elsan ja Elsan hengenheimolaisuus koskettaa. Tuntui mukavalta, että meillä oli vielä toinen esitys edessä.

Konsertin jälkeen ilta jatkui hyvän ruuan ja erinomaisen seuran merkeissä. Kukaan ei tainnut muistaa matka- tai esitysväsymystä, saati vakaata aikomusta mennä mahdollisimman varhain nukkumaan.

Seuraavana päivänä väki hajaantui. Osa shoppaili, osa lepäili ja tehotiimi ahkeroi. Vielä oli keikka edessä. Toinen esitys oli omassa hotellissamme Las Palmeras’issa  ja sujui hyvissä merkeissä. Esiintymisen ilo oli käsin kosketeltavaa.

Reissun kruunasi yhteinen karonkka. Ruoka oli hyvää ja laulu raikui. Paluureissu alkoi aamuyöstä, ja perillä Helsinki-Vantaalla oltiin seitsemältä aamulla. Ja vaikka äänet eivät yön matkustamisen jälkeen ehkä olleet kirkkaimmillaan, kajautimme vielä matkatavarahallissa Finlandian – kotiintulon kunniaksi ja maanantaiaamun matkalaisten iloksi.

Uuden ohjelmiston ensi-ilta jatkaa Espoon Laulun kevään 2013 kautta, ja jälleen oli yhdistetty hienosti sekä lauluja että näytelmää. Laulujen setti maamme itsenäisyyden ajalta oli mielenkiintoinen ja kattava, ja kappalevalinnat kuvaavia kullekin vuosikymmenelle.
Jouko Myllyojan käsikirjoittama näytelmä istui loistavasti Eevan sovittamien laulujen kanssa yhteen, ja Tytti Hannila pääroolissa teki hienon suorituksen Elsana. Muissa rooleissa nähtiin joukko kuoron jäseniä, jotka myös kantoivat komeasti kortensa kekoon ja saivat näytelmän elämään ja yleisön tempaistuksi mukaan. Kiitos teille (sattumanvaraisessa järjestyksessä mainittuna) Kari S., Kari N., Airi, Auli, Tuula ja Janne!

Tässä erään kuulijan kommentti: ”…ja kiitos eilisestä! Esitys oli aivan loistava! Siinä oli paljon taitoa mutta silti rentoutta ja iloisuutta. Nautin ihan kympillä ja olin *todella* positiivisesti yllättynyt, kun minulla on oma käsitykseni kuorolaulutilaisuuksista ja niiden mukaansatempaavuudesta. Esitys toi hyviä fiiliksiä ja oli *monesti* siihen investoidun rahamäärän arvoinen. Ei kaduta *senttiäkään*, että lähdin sinne kuuntelijaksi ja katsojaksi ja voin suositella sitä lämmöllä ihan *kaikille* ystävilleni(perheelleni sen tein jo!)”

Ja toinenkin kommentti: ”Nautittava esitys, kaunis tuttu sointi. Hyvää ilmaisua, nyansseja ja tulkintaa. Vikassa biisissä kun muodostelma muuttui, tulitte todella ihon alle. Ihan loistava idea tehdä tuo pieni koreografia ja ottaa kontakti yleisöön. Tosi koskettavaa. Lisää tällaista!”

Kesä lähenee, mutta sitä ennen on käsillä Espanjan valloitus, kun kuoro suuntaa matkansa Benalmadenaan ja Fuengirolaan, joissa Elsan elämää esitetään kahtena iltana, ensin perjantai-iltana hotelli Alay’ssa Benamadenassa, ja lauantaina sitten hotelli Las Palmeras’issa Fuengirolassa. Tervetuloa katsomaan, ken vain niillä nurkilla käyskentelee.
Ja ehkä sieltä palatessamme saamme viimeistään hilattua kevään airuet mukanamme, nyt tätä kirjoittaessani on ihana auringonpaiste mutta silti vielä pakkasta.

Kevään aikana, tarkemmin perjantaina 10. toukokuuta, Espoon Laulun vieraaksi ja yhteiskonserttiin saamme Lahdesta loistavan Swing It! -kuoron, jonka kanssa olemme aiemminkin saaneet ilon tehdä yhteistyötä.
Esiintymispaikkana on Sellosalin lämpiö, lisätietoja lähempänä konserttia löytyy kuoron sivustolla. Tarjolla on siis kahden viihdekuoron voimin esityksiä joista kuulija pääsee nauttimaan hienoista sovituksista viihdemusiikin saralta.

Elsa saanee vielä vuoronsa syksyllä, kunhan saamme esityspaikasta varmistuksen ja ajankohdan. Mikäli kaikki järjestyy kuten on toivottu, niin tästäkin tullaan tiedottamaan kuoron sivuilla, joten kannattaa tarkkailla uutisia.