Onpa ollut vauhdikas kuorovuosi, suorastaan ikimuistoinen! Kuorolaisen kokemus- ja elämysreppu on täyttynyt äärimmilleen; laulajan lähimmäisille jatkuva hehkutus lienee ollut välillä rasittavaa…
Tässäpä lyhyesti menneen vuoden tärkeimmät tapahtumat:
Syksyn 2013 viimeisten Elsan elämä -esitysten jälkeen aloitettiin Aino Virénin kanssa reippaasti joulukonsertin harjoittelu. Konsertti pidettiin yhdessä Liisa Lippaan johtaman PPO Windbandin kanssa, joten volyymia riitti tavallistakin enemmän. Kuoroa aluksi epäilytti, kuuluuko laulusta mitään mahtavien puhallinsoundien takaa, mutta huoli oli ilmeisen turha: konsertista tuli onnistunut. Ennen joulua kuoro käväisi vielä Turussa Lapsen tähden -hyväntekeväisyyskonsertissa.
Kevätkausi sujui rauhallisemmissa merkeissä – rakkausaiheista kevätkonserttia valmistellen ja elokuun lopun Pepe & Saimaa –levynjulkistuskonsertista haaveillen – kunnes selvisi, että Espoon Laulu on kutsuttu mukaan myös Pepe Willbergin ja Saimaan Ruisrockin-keikalle heti heinäkuun alussa. Onneksi levy julkaistiin toukokuussa; siitä oli paljon apua stemmojen harjoittelussa.
Niinpä loppukevät ja alkukesä kului taustalaulujen harjoittelussa. Konserteissa esitettiin uuden levyn kappaleiden ohella myös vanhoja hittejä, joten opeteltavaa riitti. Harjoituksia vetivät Ainon lisäksi säveltäjä-tuottaja Matti Mikkola ja orkesterinjohtaja-sovittaja Tommi Suutarinen. Lavalle tarvittiin kuoron perusvahvuutta suurempi joukko laulajia, joita Aino onnistuikin haalimaan kiitettävästi soundia tukevoittamaan.
Jännitys oli korkeimmillaan ennen Helsingin Circus-yökerhossa pidettyä Ruisrock-kenraaliharjoitusta. Mukana oli kymmeniä muusikkoja: kuoron lisäksi monimiehinen Saimaa-bändi, Lumos-jousiorkesteri ja Kaartin soittokunnan puhallinryhmä – ja tietysti itse maestro Willberg. Tulisikohan tästä mitään, osaisimmekohan käyttää mikrofoneja, osuisivatkohan aloitukset kohdalleen? Alkuhässäköiden jälkeen saimme kuitenkin itseluottamusta: hei, tämähän kuulostaa hienolta! Lisäksi bändin työskentelyä oli ilo seurata lähietäisyydeltä.
Lauantaina 5.7. lähdettiin sitten Tapiolan kulttuurikeskuksen edestä bussilla kohti Turkua ja Ruissaloa. Perille saavuttiin illansuussa, vastassa upea kesäilta, iloista festarikansaa, mahtava Rantalava laivaväylän kupeessa (meitä ennen esiintyi Popeda) ja ennenkokematon bäkkäritunnelma lavan takana. Kun sitten h-hetki koitti ja astuimme lavalle, piti haukkoa henkeä: valtava hiekkakenttä mustanaan yleisöä, jonka innokas myönteisyys näkyi, kuului ja tuntui. Koko keikan ajan kentälle valui lisää väkeä, joka eli mukana täysin sydämin. Konsertti myös televisioitiin, joten pääsimme itse arvioimaan suoritusta jälkikäteen. Eipä tarvinnut hävetä!
Ennen Helsingin juhlaviikkojen Huvilateltan-keikkaa tuli uutinen, että Pepe & Saimaa -levyä on myyty kultalevyn verran eli 10 000 kpl. Näin konsertista tuli samalla sekä levynjulkaisu- että kultalevykeikka. Jos mahdollista, tuo esiintyminen oli vielä suurempi elämys kuin Ruisrockissa. Kuulijoita oli toki vähemmän – tosin niin paljon kuin telttaan suinkin mahtui – mutta tunnelma oli täysin ainutlaatuinen. Yleisö kunnioitti Pepe Willbergin upeaa uraa, lopussa seisten, kun Pepelle luovutettiin miehen uran ensimmäinen kultalevy. Onnistuneen konsertin jälkeen kuoro lähti nopeasti pois – tietämättä, että myös Espoon Laululle olisi ollut luvassa kultalevy. Kultalevy saatiin onneksi myöhemmin ja sitä juhlittiin asianmukaisesti.
Mutta eipä tässä vielä kyllin: kesällä kuoro sai kutsun osallistua tekeillä olevaan kotimaiseen elokuvaan, joka tulee ensi-iltaan vuonna 2015. Syyskuussa joukko kuorolaisia oli mukana kuvauksissa sekä Helsingissä että toisella paikkakunnalla. Tämä oli jälleen aivan uusi, ihmeellinen ja hauska kokemus. Odotamme jännityksellä, millainen lopputulos filmillä sitten näkyy (ja kuuluu)…
Ja sokerina pohjalla: lokakuussa Espoon Laulu sai uuden johtajan, musiikin maisteri Kati Sannelvuon, jonka innostus ja taito lupaavat kuorolle valoisaa tulevaisuutta. Tästä on hyvä jatkaa!